Lakimies työskentelee jatkuvan muutoksen keskellä. Vaikka lakimieskuntaa pidetään yleensä perinteikkäänä ammattialana, joka on sisällyttänyt itseensä vahvan taipumuksen konservatiivisuuteen, on muutostendenssi todellinen. Muutos koskee sekä toimintaympäristöä että toiminnan kohdetta, alati muuttuvaa lainsäädäntöä. Voisi ajatella, että lakimiehen rooli on kehittynyt traditionaalisesta auktoritatiivisen tulkintaratkaisun antajasta kohti koulutettua harkitsijaa, jonka tarkastelupisteet ulottuvat alueille, joita karakterisoi epävarmuus, muutos ja monikerroksisuus. Muutos ei tässä tapauksessa näy vain yhdessä ammatillisessa ulottuvuudessa, vaan se läpileikkaa koko alan. Ihmisten elämänpiirin monimutkaistuessa monimutkaistuvat myös selvitettävät kysymykset, jotka vaihtuvat toisiksi, kansainvälistyvät ja edellyttävät uudenlaista lähestymistapaa. Lakikirjan lisäksi tarvitaan vähintäänkin katsaus kansainväliseen sääntelyyn sekä vahva ymmärrys nykyelämän realiteeteista. Yhteiskunnallisessa muutoksessa täytyy pysyä mukana, jotta ymmärrys esimerkiksi lainsäädännön teleologisista tavoitteista käy selväksi. Tässä muutoksessa olisi kuitenkin – ainakin korkean ammatillisen itseidentifikaation säilyttämisen tarkoituksessa – pysyttävä jollakin tavalla perinteisyydessä.
Työelämän voidaan sanoa olevan murroksessa. Taustalla vaikuttavat maailmantalouden globalisoituminen sekä uusien tiedon käsittelyyn ja viestintään liittyvien teknologioiden läpimurto. Usein murros voidaan nähdä väylänä muutokseen ja kehitykseen, mikä työelämäyhteyksissä voisi tarkoittaa kehityssuuntaa kohti teknologisesti kehittyneempää ja osaamisintensiivisempää tuotantoa. Tämä vaikuttaa samalla myös työllistämisen muotoihin sekä osaamista ja ammattitaitoa koskeviin vaatimuksiin. Puheet elinikäisestä oppimisesta sekä uusien ammattiprofiilien esiinnoususta leimaavat työelämäkeskustelua. Koulutus muotoutuu jatkossa yhä enemmän hankintaväyläksi sellaisille ominaisuuksille, jotka mahdollistavat työskentelyn eri aloilla ja eri ammateissa sekä uran uudelleensuuntaamisen joustavasti koko ihmiselämän ajan. Toisaalta samassa keskustelussa voidaan viitata myös työelämän prekarisoitumiseen, joka ilmentää nykyisen työelämän ennustamattomuutta ja epävarmuutta.
Kun työssä tarvittavan osaamisen sekä suoritettavien toimenpiteiden luonne muuttuu, vaikuttaa tämä myös ammattitaitoa koskeviin vaatimuksiin. Työ tapahtuu usein verkostomaisesti tiimeissä, mikä substanssiosaamista koskevien vaatimusten lisäksi edellyttää myös kehittynyttä sosiaalista kompetenssia sekä toimivia vuorovaikutustaitoja. Lakimieskunnassa työ voi olla joko tiimityötä tai hyvinkin suljettua yksilötyötä työnantajaorganisaation luonteesta riippuen. Pohdin seuraavassa lakimiesammatissa ilmenevää osaamista, sen muutosta sekä siihen liittyviä kehittämismahdollisuuksia.
Nykyisessä, muutoksen alla olevassa työympäristössä korostuvat lakimieskunnan kohdalla ryhmätyöskentelytaitojen, viestinnällisten valmiuksien sekä argumentoinnin osaamisen merkitys. Keskeistä lakimiehen professiossa on kuitenkin jatkuva oppiminen. Oppiminen koskee tässä tapauksessa sekä toimintatapoja että sisältöjä, ja se voi ulottua myös organisaatioiden oppimiseen. Organisaatio oppii, kun siinä olevat ihmisen oppivat ja kehittyvät. Kuten mainittu, ajateltaessa lakimiehen ammattia joko perinteisenä yksilötyöskentelynä tai tiimityönä, on oppimisen ja kehittymisen mahdollisuuksia tarkasteltava hieman erilaisesta perspektiivistä ja mekanismeista käsin. Joka tapauksessa lähtökohdaksi on otettava näkökulma, jonka mukaan lakimiehen ammattitaito on juridiikan asiantuntemusta. Tämä pitää sisällään kuitenkin useita kerroksia; selkeästi jäsennellyn ja syvällisesti ymmärretyn tiedon lisäksi juridiikan tosiasiallisilta asiantuntijoilta edellytetään myös vuorovaikutus-, neuvottelu- ja esiintymistaitoja. Voisi todeta siis, että oppiminen on työtä, ja työ jatkuvaa uuden oppimista.
Työssä oppimisella voidaan tarkoittaa laveasti ajateltuna kaikkea työpaikalla ja työyhteisössä tapahtuvaa oppimista. Voisi siis ajatella, että työssä kehittyminen ja kouluttautuminen ovat nykyajan työelämässä jatkuvasti läsnä. Työssä oppiminen ja kehittyminen tarkoittavat sitä, että työtaitoja kehitetään epämuodollisesti työnteon kautta. Lakimiehen työ voidaan lukea tietotyöksi, jossa pyritään luovaan ongelmanratkaisuun. Työssä oppiminen ja kehittyminen ovat tälläkin alalla välttämättömiä työssä ilmenevien nopeiden ja jatkuvien muutosten vuoksi. Nykyisyydessä onkin havaittavissa painotus organisaation oppimisen ja tiimityön merkityksen korostamiseen; monimutkaiset kysymykset vaativat koko organisaation tai tiimin panostuksen. Oppivan organisaation käsite voi pitää sisällään useita määritelmiä, ja saman käsitteen sisällä voidaan painottaa eri ulottuvuuksia. Senge on määritellyt oppivan organisaation ”organisaatioksi, joka jatkuvasti lisää omaa kykyään luoda omaa tulevaisuuttaan”. Tähän liittyy organisaation henkilöstön oppiminen ja kehittyminen sekä myös organisaation oppimisympäristön tarkastelu. Oppimistutkimuksen kannalta organisaatiota on mahdollista tarkastella esimerkiksi kenttänä, jossa yksilöt jakavat tietoa ja osaamista sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työprosessien lomassa tai ympäristönä, joka mahdollistaa uudenlaisen oppimisen näyttämön; oppiminen tapahtuu osana työprosesseja ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa työyhteisön kanssa. Organisaatio voi edistää oppimista huomattavasti, paitsi luomalla parhaimmassa tapauksessa innovatiivisen oppimisympäristön, mutta myös kannustamalla ja opettamalla muuten työyhteisön jäsentä oppimaan. Tällöin voidaan ajatella puhuttavan eräänlaisista synergiaeduista, joita organisaatio voi tarjota oppimiselle, ja näin kiihdyttää motivaatiota ja oppimisprosesseja
Lakimieskuntaa koskeva muutos näkyy oppimisen tapojen ja tarpeiden lisäksi myös oikeuden sisällössä. Oikeutta on tuotettu nykyään aloille, joihin se ei vielä muutama vuosikymmen sitten ulottunut. Esimerkiksi teknologian kehittyessä lisääntyy samalla myös erilaiset uhat, joihin pyritään lainsäädännön kautta vaikuttamaan. On tietoyhteiskuntakaarta, luottamuksellisen viestin suojaa ja työturvallisuuslainsäädäntöä. Ympäristöön ja luontoarvioihin kohdistuvat vaatimukset on myös huomioitava nykyään monien päätösten taustalla. Kansainvälistymisen seurauksena on luotu ylikansallisia normijärjestelmiä, joilla Euroopan unionin oikeuden osalta on jopa etusija kansalliseen lainsäädäntöön verrattuna. Vaikka lainsäädäntö tunnetusti ulottaa otteensa vain muutoksen häntään, on sillä pyrkimys tästä huolimatta säännellä kaikkia niitä potentiaalisia tilanteita, joita yhteiskunnassa mahdollisesti voisi ilmetä. Tässä on jo muutosta kerrakseen – ainakin siinä tapauksessa, jos ajattelemme ideaaliin universumin kehitysuskoon nojaten toimintaympäristömme jatkuvasti muuttuvan. Sisältöjen muutos aiheuttaa haasteita. Lakimiehen pitää kehittää ammattitaitoaan jatkuvasti. Pohjalla täytyisi kuitenkin olla syvällinen ammattitaito, jotta uuden oppiminen ja ammatillinen kehittyminen onnistuisivat parhaalla mahdollisella tavalla. Uudet haasteet edellyttävät oppimisrakenteita, jotka yhdistävät oppijan ja ympäristön, sisällön ja asiayhteyden sekä tuovat käytännön oppijan läheisyyteen.
Juridista asiantuntemusta edellytetään nykypäivänä monella alalla. Jos asiaa tarkemmin pohtii, voi tulla lopulta johtopäätökseen, jonka mukaan harvassa ovat ne alat, joihin ei jotakin oikeudellista aspektia liity. Juristi kohtaa työssään monia haasteita ja vaatimuksia. Monipuolinen osaaja on modernin työelämän voittaja. Koska muutos on jatkuvaa, on tärkeää hallita sopivia ajattelu- ja ratkaisumalleja uusien tilanteiden käsittelyyn. Omalla kohdallani ajattelen, että tärkein oppini on syntynyt juridisen ajattelun mallien omaksumisen myötä, ja tämä on samalla suurin taito, jota olen työelämässä pystynyt hyödyntämään ja kehittämään edelleen.
Anni Honka, VT, OTM
