Testamentti on tärkeä ja suosittu jäämistösuunnittelun väline. Sen avulla on mahdollista määrätä perintöomaisuuden jakautumisesta (ks. myös aiempi blogikirjoitus Testamentin viimeisestä tahdosta). Testamenttia tehdessä on sen sisällön ohella tärkeää kiinnittää huomioita myös testamentille laissa asetettaviin muotovaatimuksiin. Laissa nimittäin edellytetään tiettyjen muotovaatimusten täyttymistä testamentin pätevyyden varmistamiseksi; kahden todistajan yhtäaikainen läsnäolo, testamentin tekijän ja todistajien allekirjoitukset sekä tietoisuus allekirjoitettavan asiakirjan luonteesta luovat testamentista oikeudellisesti pätevän, tarkoituksensa täyttävän asiakirjan.
KKO:2016:40
Korkein oikeus tarkasteli tuoreessa ratkaisussaan KKO:2016:40 tilannetta, jossa testamenttia vaadittiin julistettavaksi pätemättömäksi muotovirheen vuoksi. Testamentin tekijän perillinen vaati testamentin julistamista pätemättömäksi sillä perusteella, että testamentin todistajat eivät olleet yhtä aikaa paikalla testamenttia allekirjoitettaessa ja koska he eivät tienneet todistavansa testamenttia. Korkeimman oikeuden ratkaistavaksi pelkistyi siis kysymys siitä, oliko testamenttia tehtäessä noudatettu sen todistamista koskevia muotovaatimuksia sekä oliko testamentin moittija esittänyt sellaisia testamentin todistuslauselman luotettavuutta vähentäviä seikkoja, että näyttövelvollisuus testamentin muotomääräysten noudattamisesta oli siirtynyt testamentin saajille.
Muutamia näkökohtia testamentin pätemättömyyteen
Perintökaaressa todetaan, että testamentti on tehtävä kirjallisesti kahden todistajan ollessa yhtä aikaa läsnä, ja heidän on, sitten kun testamentin tekijä on allekirjoittanut testamentin tai tunnustanut siinä olevan allekirjoituksena, todistettava testamentti nimikirjoituksillaan. Heidän tulee tietää, että asiakirja on testamentti, mutta testamentin tekijän vallassa on, tahtooko hän ilmoittaa heille sen sisällön.
Todistajan testamenttiin merkitsemää todistusta siitä, että testamenttia tehtäessä on menetelty perintökaaren mukaisesti, on pidettävä uskottavana, jollei esiinny seikkoja, jotka vähentävät tämä olettaman luotettavuutta.
Testamentti voidaan moitteen johdosta julistaa pätemättömäksi esimerkiksi tilanteessa, jos testamenttia ei ole tehty laissa säädetyssä muodossa. Testamentti on tällaisissa tilanteissa siis moitteenvaraisesti pätemätön. Moitekanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen on saanut tiedon testamentista.
Tapauskohtaista arviointia
Korkeimman oikeuden ratkaistavana olevassa asiassa oli esitetty epäselvää näyttöä siitä, olivatko todistajat olleet yhtä aikaa läsnä testamenttia allekirjoitettaessa ja tiesivätkö he todistavansa testamenttia. Lähtökohtaolettamana tällaisissa tapauksissa on, että todistuslauselma on paikkansapitävä. Näyttövelvollisuus siitä, että näin ei ole, on siirretty muotovirheeseen vetoavalle. Testamenttiin merkityt todistajat olivat oikeusasteissa esittäneet osin ristiriitaisia ja epäselviä näkemyksiä tapahtumien kulusta. Korkein oikeus totesikin, että suoranaista näyttöä siitä, että testamentin allekirjoitustilaisuutta ei tosiasiassa oltu järjestetty tai että todistajat eivät olleet tienneet tilaisuuden luonnetta, ei asiassa oltu lopulta esitetty. Olettama todistuslauselman luotettavuudesta ei tullut siten kumotuksi, eikä testamenttia todettu tästä syystä muotovirheen perusteella pätemättömäksi.
Johtopäätöksiä
Testamentin muotovaatimuksilla on olennainen merkitys testamentin pätevyyden kannalta. Niinpä testamentin huolelliseen laatimiseen on syytä kiinnittää huomiota – myös todistajien näkökulmasta. Testamentin ollessa merkittävä varallisuusoikeudellinen oikeustoimi on erinäisillä muotovaatimuksilla pyritty varmistumaan siitä, että testamenttia ei tehtäisi harkitsemattomasti, ilman asian vaatimaa vakavuutta. Lisäksi testamentille laissa asetettujen muotovaatimusten tarkka noudattaminen suojaa testaattorin testamentissaan ilmaiseman tahdon toteutumista; perintöomaisuus voidaan jakaa alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti ja luotettavasti silloin, kun testamenttiin ei sisälly moiteperusteen mahdollisuutta.
Anni Honka, VT, OTM