Moni oikeudellisia palveluja etsinyt on saattanut törmätä ammattinimikkeiden vaihtelevuuteen. Tarjolla on asianajajan, varatuomarin, lupalakimiehen tai lakimiehen palveluita, asianajotoimistoissa tai lakiasiaintoimistoissa. Ammattinimikkeillä on omat tarkoituksensa ja merkityksensä. Siksi on tärkeää olla tietoinen siitä taustasta, joka oikeudellista palvelua tarjoavalla oikeuden ammattilaisella on.
Lähtökohtana on, että jokainen oikeudellista palvelua tarjoava on suorittanut ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon ollen peruskoulutukseltaan joko oikeustieteen kandidaatti, OTK, (tutkintonimike vuoteen 2005 asti) tai oikeustieteen maisteri, OTM. Tutkinnot vastaavat toisiaan, eikä kandidaatti tässä tapauksessa viittaa alemman korkeakoulututkinnon suorittaneeseen. Muita historiallisia nimityksiä oikeustieteelliselle tutkinnolle ovat olleet muun muassa lainopin kandidaatti, lakitieteen kandidaatti sekä molempain oikeuksien kandidaatti. Nämä nimitykset ovat kuitenkin poistuneet jo käytöstä.
Kun oikeustieteen opiskelija aloittaa opinnot oikeustieteellisessä tiedekunnassa, hän voi käyttää itsestään nimitystä oikeustieteen ylioppilas, oik. yo. Suorittaessaan alemman korkeakoulututkinnon muuttuu tutkintonimikkeeksi oikeusnotaari, ON. Varanotaareja ei enää kouluteta. Vaikka opinnot on lähtökohtaisesti mahdollista päättää jo alempaan korkeakoulututkintoon, tässä tapauksessa siis oikeusnotaarin tutkintoon, suorittavat kaikki pääsääntöisesti myös ylemmän korkeakoulututkinnon valmistuen siis lopulta oikeustieteen maistereiksi.
Oikeustieteen maisterin / oikeustieteen kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen lakimiehen on mahdollista hakeutua suorittamaan tuomioistuinharjoittelua käräjäoikeuteen (nykyään myös osaksi hovi- tai hallinto-oikeuteen). Tätä kutsutaan yleisesti auskultoinniksi, joka suoritetaan käräjänotaarin nimikkeellä. Käräjänotaari saa auskultoidessaan kokemusta tuomarin tehtävistä sekä tuomioistuinlaitoksen toiminnasta. Auskultointi kestää vuoden, jonka jälkeen auskultantille voidaan myöntää varatuomarin, VT, arvo.
Nyttemmin on mahdollista törmätä myös nimikkeeseen ”lupalakimies”. Tämä on seurausta muutoksesta, jonka mukaan oikeudenkäyntiasiamiehenä ja -avustajana saa toimia ainoastaan asianajaja, julkinen oikeusavustaja tai luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja. Lupalakimiehellä viitataan henkilöön, joka on suorittanut Suomessa oikeustieteen ylemmän korkeakoulututkinnon, joka on saavuttanut riittävän perehtyneisyyden oikeudenkäyntiasiamiehen ja -avustajan tehtävään, joka on rehellinen ja joka ei ole ilmeisen sopimaton oikeudenkäyntiasiamiehen ja –avustajan tehtävään sekä joka ei ole konkurssissa ja jonka toimintakelpoisuutta ei ole rajoitettu. Perehtyneisyys on mahdollista osoittaa suorittamalla muun muassa asianajajatutkinto tai tuomioistuinharjoittelu. Lupalakimiehet ovat Asianajajaliiton Valvontalautakunnan valvonnan alla.
Asianajajan titteli on monen lakimiehen tavoitteena. Noin 10 prosenttia suomalaisista lakimiehistä on asianajajia. Jotta lakimiehen olisi mahdollista käyttää asianajajan nimikettä, edellytetään häneltä (vähintään) ylempää oikeustieteellistä korkeakoulututkintoa (OTM / OTK), (vähintään) neljän vuoden kokemusta lakimiestehtävistä, joista kaksi vuotta on oltava asianajollisista tehtävistä, asianajotutkinnon suorittamista hyväksytysti sekä lain ja liiton sääntöjen mukaista sopivuutta tehtävään. Asianajajat kuuluvat Suomen Asianajajaliittoon. Suomen Asianajajaliitto valvoo asianajajia sekä sääntelee asianajotoimintaa. Asianajajaliiton yhteydessä toimiva riippumaton Valvontalautakunta tutkii asianajajista (kuten myös lupalakimiehistä) tehdyt kantelut.
Monesti asianajajan ja (lupa)lakimiehen nimitykset sekoittuvat. Lakimiehiä voivat olla kaikki ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittaneet (lupalakimiehillä lisäksi oma määritelmänsä, ks. yllä), mutta asianajajia ainoastaan yllä mainitut edellytykset täyttävät lakimiehet. Asianajajaa ja lakimiestä ei siis pitäisi sekoittaa toisiinsa, vaikka näin arkipuheessa usein käykin. On myös huomattava, että jotta toimisto voi käyttää nimitystä ”asianajotoimisto”, täytyy toimiston osakkaan lähtökohtaisesti olla asianajaja. Lakiasiaintoimistojen tai lakitoimistojen perustamiselle ei tällaisia vaatimuksia ole asetettu.
Vaikka nimikkeitä ja termejä on useita, on ne siitä huolimatta hyvä pitää mielessä oikeudellisia palveluita hankkiessaan. Ammattinimike luo ensimmäisen kuvan lakimiehen pätevyydestä ja kokemuksesta. Tärkeintä on kuitenkin lopulta, että asiakas saa laadukasta ja asiantuntevaa palvelua.
Anni Honka VT, OTM
Ajatus aiheesta “Oikeudellisia ammattinimikkeitä asianajajasta oikeusnotaariin – mitä ne tarkoittavat?”
Kuinka ja onko laillista käyttää vaalimainoksessa ammattinimikkeenä Valtionhall.virkamies ja oikeustieteen opiskelija, jos ja kun minusta tuntuu se niin läpinäkyvältä..kysyn koska voin olla väärässäkin!