Korkein hallinto-oikeus antoi 1.12.2017 varainsiirtoverotusta koskevan vuosikokousratkaisun, jossa oli kysymys varainsiirtoveron ja siihen perustuvan viivästyskoron palauttamisesta, kun kiinteistökauppa oli sopimuksella purettu.
A oli ostanut kiinteistön perustettavan yhtiön lukuun. Verohallinto oli maksuunpannut A:lle varainsiirtoveroa ja viivästyskorotusta, koska A ei ollut hakenut saannolleen lainhuutoa eikä maksanut varainsiirtoveroa. Kauppa oli sittemmin purettu kauppakirjan ehdon perusteella, koska rakennuslupaa ei ollut myönnetty. Omistus- ja hallintaoikeus kiinteistöön eivät olleet kauppakirjan ehtojen mukaan siirtyneet tätä ennen A:lle. A oli hakenut varainsiirtoveron ja viivästyskorotuksen palauttamista. Verohallinto oli hylännyt hakemuksen viivästyskorotuksen osalta.
Korkein hallinto-oikeus totesi, että kiinteistön kauppakirjaan otetun lykkäävän ehdon mukaan kiinteistön omistusoikeus ei ollut lainkaan siirtynyt A:lle ennen kaupan purkamista. Siten asiassa ei ollut tapahtunut varainsiirtoverolain 4 §:n 1 momentin mukaista varainsiirtoveron alaista kiinteistön omistusoikeuden luovutusta. Vaikka viivästyskorotus perustui lainhuutohakemuksen laiminlyömiseen, kysymys oli kuitenkin varainsiirtoveroon liittyvästä korotuksesta. Kun kiinteistön omistusoikeutta ei ollut luovutettu, niin varainsiirtovero ja siihen perustunut viivästyskorotus olivat aiheettomia.